drague

Ranska

Substantiivi

drague f. (monikko dragues [luo])

1. pohjatrooli (ostereiden pyyntiin)
2. naara, hara
3. (merenkulku) ruoppaaja
4. flirttailu
5. puoskarointi

Liittyvät sanat

• dragage

Substantiivi

drague m. (monikko dragues [luo])

1. puoskari
2. (slangia, vanhahtava) lääke

Aiheesta muualla

• drague Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Verbi

drague

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä draguer
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä draguer
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä draguer
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä draguer
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä draguer