hara
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- alun perin kaskiviljelyssä käytetty työväline, jossa on piikit maanpinnan tasoitukseen ja rikkaruohojen poistoon
- maataloudessa käytetty vetojuhdan perässä vedettävä äkeen tapainen koje, jota käytetään nykyisin muun muassa ratsastuskenttien tasoittamiseen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑrɑ/
- tavutus: ha‧ra
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hara | harat |
| genetiivi | haran | harojen (harain) |
| partitiivi | haraa | haroja |
| akkusatiivi | hara; haran |
harat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | harassa | haroissa |
| elatiivi | harasta | haroista |
| illatiivi | haraan | haroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haralla | haroilla |
| ablatiivi | haralta | haroilta |
| allatiivi | haralle | haroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | harana | haroina |
| translatiivi | haraksi | haroiksi |
| abessiivi | haratta | haroitta |
| instruktiivi | – | haroin |
| komitatiivi | – | haroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hara- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- hara Kielitoimiston sanakirjassa
Kroaatti
muokkaaVerbi
muokkaahara
- (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä harati
Latina
muokkaaSubstantiivi
muokkaahara f. (genetiivi harae)
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9