Wikipedia
Katso artikkeli Harava Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

 
harava

harava (11)

  1. maatalouden ja puutarhanhoidon apu- ja työväline, jota käytetään haravoimiseen. Haravassa on hammastettu tanko, joka on kiinnitetty varren päähän poikittain varteen nähden.
  2. eräänlainen järjestelmä veikkauspeleissä
  3. (arkikieltä) harava-antenni
    Teilläkin on harava katolla. Ei se tv-kuva näy ilman haravaa.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑrɑʋɑ/
  • tavutus: ha‧ra‧va

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harava haravat
genetiivi haravan haravien
haravoiden
haravoitten
(haravojen)
(haravain)
partitiivi haravaa haravia
haravoita
(haravoja)
akkusatiivi harava;
haravan
haravat
sisäpaikallissijat
inessiivi haravassa haravoissa
haravissa
elatiivi haravasta haravoista
haravista
illatiivi haravaan haravoihin
haraviin
ulkopaikallissijat
adessiivi haravalla haravoilla
haravilla
ablatiivi haravalta haravoilta
haravilta
allatiivi haravalle haravoille
haraville
muut sijamuodot
essiivi haravana haravoina
haravina
translatiivi haravaksi haravoiksi
haraviksi
abessiivi haravatta haravoitta
haravitta
instruktiivi haravoin
haravin
komitatiivi haravine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo harava-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Johdos sanasta hara[1].

Vastineita lähisukukielissä: karjalan harava, vatjan harava ja vepsän harau[2].

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

haravajärjestelmä, haravakone, haravakuljetin, haravapöyhin, heinäharava, hevosharava, kalaharava, lehtiharava, miinaharava, ääniharava

Aiheesta muualla muokkaa

  • harava Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana harava.
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana harava.