puoskarointi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpuo̯skɑˌroi̯nt̪i/
- tavutus: puos‧ka‧roin‧ti
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puoskarointi | puoskaroinnit |
| genetiivi | puoskaroinnin | puoskarointien (puoskarointein) |
| partitiivi | puoskarointia | puoskarointeja |
| akkusatiivi | puoskarointi; puoskaroinnin |
puoskaroinnit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puoskaroinnissa | puoskaroinneissa |
| elatiivi | puoskaroinnista | puoskaroinneista |
| illatiivi | puoskarointiin | puoskarointeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puoskaroinnilla | puoskaroinneilla |
| ablatiivi | puoskaroinnilta | puoskaroinneilta |
| allatiivi | puoskaroinnille | puoskaroinneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puoskarointina | puoskarointeina |
| translatiivi | puoskaroinniksi | puoskaroinneiksi |
| abessiivi | puoskaroinnitta | puoskaroinneitta |
| instruktiivi | – | puoskaroinnein |
| komitatiivi | – | puoskarointeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | puoskaroinni- | |
| vahva vartalo | puoskarointi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- verbi puoskaroida + johdin -nti
Käännökset
muokkaa1. puoskaroiminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- puoskarointi Kielitoimiston sanakirjassa