eli
Suomi
muokkaaKonjunktio
muokkaaeli
- (rinnastuskonjunktio) elikkä, alias, toisin sanoen
- Tämä puu on mänty eli petäjä.
- Hän tulee tänne maanantaina eli ylihuomenna.
- (murteellinen) tai, vai
- Matti eli Pekka menköön heti isälle avuksi.
- Lähdetkö mukaan eli et?
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈeli/
- tavutus: e‧li
Etymologia
muokkaaLaina kantaskandinaavista tai muinaisruotsista (aella, aellar, vrt. nykyruotsin eller) tai nominivartalon e- vanha sijamuoto tai johdos (e-+-li(k), vrt. mikäli). Eli- ja tai-sanojen ero on keinotekoinen.[1][2] Kaisa Häkkisen mukaan ensimmäinen selitys on uskottavampi[3].
Käännökset
muokkaa1. elikkä, alias, toisin sanoen
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaAnagrammit
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- eli Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
muokkaaeli
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä elää
Ido
muokkaaPronomini
muokkaaeli
Meänkieli
muokkaaKonjunktio
muokkaaeli
Viitteet
muokkaa- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana eli.
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 57; myös toimittajan alaviite 33
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana eli.