Suomi muokkaa

Konjunktio muokkaa

eli

  1. (rinnastuskonjunktio) elikkä, alias, toisin sanoen
    Tämä puu on mänty eli petäjä.
    Hän tulee tänne maanantaina eli ylihuomenna.
  2. (murteellinen) tai, vai
    Matti eli Pekka menköön heti isälle avuksi.
    Lähdetkö mukaan eli et?

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈeli/
  • tavutus: e‧li

Etymologia muokkaa

Laina kantaskandinaavista tai muinaisruotsista (aella, aellar, vrt. nykyruotsin eller) tai nominivartalon e- vanha sijamuoto tai johdos (e-+-li(k), vrt. mikäli). Eli- ja tai-sanojen ero on keinotekoinen.[1][2] Kaisa Häkkisen mukaan ensimmäinen selitys on uskottavampi[3].

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Anagrammit muokkaa

lei, lie

Aiheesta muualla muokkaa

  • eli Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

eli

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä elää

Ido muokkaa

Pronomini muokkaa

eli

  1. (persoonapronomini) he
  2. (demonstratiivinen) ne

Meänkieli muokkaa

Konjunktio muokkaa

eli

  1. tai

Viitteet muokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana eli.
  2. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 57; myös toimittajan alaviite 33
  3. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana eli.