SuomiMuokkaa

KonjunktioMuokkaa

eli

  1. (rinnastuskonjunktio) elikkä, alias, toisin sanoen
    Tämä puu on mänty eli petäjä.
    Hän tulee tänne maanantaina eli ylihuomenna.
  2. (murteellinen) tai, vai
    Matti eli Pekka menköön heti isälle avuksi.
    Lähdetkö mukaan eli et?

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈeli/
  • tavutus: e‧li

EtymologiaMuokkaa

Laina kantaskandinaavista tai muinaisruotsista (aella, aellar, vrt. nykyruotsin eller) tai nominivartalon e- vanha sijamuoto tai johdos (e-+-li(k), vrt. mikäli). Eli- ja tai-sanojen ero on keinotekoinen.[1][2] Kaisa Häkkisen mukaan ensimmäinen selitys on uskottavampi[3].

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • eli Kielitoimiston sanakirjassa

VerbiMuokkaa

eli

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä elää

IdoMuokkaa

PronominiMuokkaa

eli

  1. (persoonapronomini) he
  2. (demonstratiivinen) ne

MeänkieliMuokkaa

KonjunktioMuokkaa

eli

  1. tai

ViitteetMuokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana eli.
  2. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 57; myös toimittajan alaviite 33
  3. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana eli.