eli
Suomi muokkaa
Konjunktio muokkaa
eli
- (rinnastuskonjunktio) elikkä, alias, toisin sanoen
- Tämä puu on mänty eli petäjä.
- Hän tulee tänne maanantaina eli ylihuomenna.
- (murteellinen) tai, vai
- Matti eli Pekka menköön heti isälle avuksi.
- Lähdetkö mukaan eli et?
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈeli/
- tavutus: e‧li
Etymologia muokkaa
Laina kantaskandinaavista tai muinaisruotsista (aella, aellar, vrt. nykyruotsin eller) tai nominivartalon e- vanha sijamuoto tai johdos (e-+-li(k), vrt. mikäli). Eli- ja tai-sanojen ero on keinotekoinen.[1][2] Kaisa Häkkisen mukaan ensimmäinen selitys on uskottavampi[3].
Käännökset muokkaa
1. elikkä, alias, toisin sanoen
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Anagrammit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- eli Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi muokkaa
eli
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä elää
Ido muokkaa
Pronomini muokkaa
eli
Meänkieli muokkaa
Konjunktio muokkaa
eli
Viitteet muokkaa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana eli.
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 57; myös toimittajan alaviite 33
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana eli.