Konjunktio

muokkaa

eli

  1. (rinnastuskonjunktio) elikkä, alias, toisin sanoen
    Tämä puu on mänty eli petäjä.
    Hän tulee tänne maanantaina eli ylihuomenna.
  2. (murteellinen) tai, vai
    Matti eli Pekka menköön heti isälle avuksi.
    Lähdetkö mukaan eli et?

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈeli/
  • tavutus: e‧li

Etymologia

muokkaa

Laina kantaskandinaavista tai muinaisruotsista (aella, aellar, vrt. nykyruotsin eller) tai nominivartalon e- vanha sijamuoto tai johdos (e-+-li(k), vrt. mikäli). Eli- ja tai-sanojen ero on keinotekoinen.[1][2] Kaisa Häkkisen mukaan ensimmäinen selitys on uskottavampi[3].

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Anagrammit
muokkaa

lei, lie

Aiheesta muualla

muokkaa
  • eli Kielitoimiston sanakirjassa

eli

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä elää

Pronomini

muokkaa

eli

  1. (persoonapronomini) he
  2. (demonstratiivinen) ne

Meänkieli

muokkaa

Konjunktio

muokkaa

eli

  1. tai

Viitteet

muokkaa
  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana eli.
  2. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 57; myös toimittajan alaviite 33
  3. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana eli.