emme

Suomi

Substantiivi

emme

1. (murteellinen) ruoka

   Katso missä paikalliset syö, siellä on yleensä hyvät emmeet. (vauva.fi/keskustelu)

   Pistorasia ei tarjonnut enää virtaa, eikä kyökki emmettä, mutta kukkapenkkien istutukset kukoistivat uskollisesti. (esoteerinenmaantiede.blogspot.com)

2. (murteellinen, kuvaannollisesti) eväät

   15-vuotiaalla espoolaisnuorella on kieltämättä hyvät emmeet sovittelijan taitoja vaativaan ammattiin (yle.fi)

   Nyt on hyvät emmeet olemassa. Lappi tukee tätä esitystä. (E-J Tennilä, eduskunta 2004)

3. (murteellinen) aine

   Reilusti vaan taskulämmintä emmettä sinne lämpöiseen lukkoon ja renkuttelua. (renaultkeskustelu.net, 2008)

   Sitä oli vielä joillakin vanhemmilla suutareilla sellaista "vanhanajan saapasrasvaa" ja saattaa olla vieläkin ja se oli kunnon emmettä. (forum.eralle.net, 2012)

Etymologia

• muodosta emne << mahdollisesti ruotsin ämne

Verbi

emme (?, Katso oikea taivutustyyppi täältä) (taivutus)

1. monikon 1. persoonan muoto kieltoverbistä

   Me emme halua hiihtää.

Taivutus

• Kieltoverbi taipuu persoonissa.
• ⁽¹⁾Pääverbin konnegaatiomuoto on indikatiivissa, konditionaalissa, optatiivissa ja potentiaalissa sekä imperatiivin toisessa persoonassa samanlainen kuin pääverbin indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto ilman n-kirjainta, tilalla rajageminaatio.

tule|n → älä tule

• ⁽²⁾Imperatiivin muiden persoonien kanssa käytettävä konnegaatiomuoto saadaan pudottamalla infinitiivin lopusta (taivutusluokasta riippuen) aa/ää, KONS+A/KONS+Ä tai da/dä ja lisäämällä ko/kö (+rajageminaatio):

tul|la → älkää tulko

Kieltoverbin taivutus
persoona	indikatiivi konditionaali potentiaali	imperatiivi	optatiivi
yks. 1. (minä)	en1	–	–
yks. 2 (sinä)	et1	älä1	ällös1
yks. 3. (hän)	ei1	älköön2	–
mon. 1. (me)	emme1	älkäämme2	–
mon. 2. (te)	ette1	älkää2	–
mon. 3. (he)	eivät1	älkööt2	–

Etymologia

kts. verbin taivutusmuotojen luokka