ette (?, Katso oikea taivutustyyppi täältä) (taivutus)

  1. monikon 2. persoonan muoto kieltoverbistä
    Te ette halunneet hiihtää. (puhuteltaessa useaa ihmistä)
    Te ette halunnut hiihtää. (puhuteltaessa yhtä ihmistä, teititellen)

Taivutus

muokkaa
  • Kieltoverbi taipuu persoonissa.
  • (1)Pääverbin konnegaatiomuoto on indikatiivissa, konditionaalissa, optatiivissa ja potentiaalissa sekä imperatiivin toisessa persoonassa samanlainen kuin pääverbin indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto ilman n-kirjainta, tilalla rajageminaatio.
tule|nälä tule
  • (2)Imperatiivin muiden persoonien kanssa käytettävä konnegaatiomuoto saadaan pudottamalla infinitiivin lopusta (taivutusluokasta riippuen) aa/ää, KONS+A/KONS+Ä tai da/ ja lisäämällä ko/ (+rajageminaatio):
tul|laälkää tulko
Kieltoverbin taivutus
persoona indikatiivi
konditionaali
potentiaali
imperatiivi optatiivi
yks. 1. (minä) en1
yks. 2 (sinä) et1 älä1 ällös1
yks. 3. (hän) ei1 älköön2
mon. 1. (me) emme1 älkäämme2
mon. 2. (te) ette1 älkää2
mon. 3. (he) eivät1 älkööt2

Etymologia

muokkaa

kts. verbin taivutusmuotojen luokka

Adverbi

muokkaa

ette

  1. eteen, edelle
    Vaatas ette ja taha. – Katsoi eteen ja taakse.
  2. ennalta, ennakolta, etukäteen, edeltäpäin
    Tulemused olid ette teada. – Tulokset olivat ennakolta tiedossa.
  3. (solmiosta) kaulaan
    Pane lips ette! – Pane solmio kaulaasi!

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdysverbit
muokkaa

Postpositio

muokkaa

ette

  1. eteen, edelle
    päikese ette – auringon eteen
    Ta jäi meie ette seisma. – Hän jäi seisomaan eteemme.

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ette Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • ette sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)