epäjumalanpalvelus

Suomi

Substantiivi

epäjumalanpalvelus (39)

1. jumalanpalvelus, jonka kohdetta puhuja pitää epäjumalana

   Pakanat harjoittivat epäjumalanpalvelustaan.

2. (kuvaannollisesti) henkilön keskittyminen johonkin niin antaumuksellisesti, että sen voidaan katsoa saavuttaneen hänen tavoitteissaan jumaluuteen verrattavissa olevan tason

   Epäjumalanpalveluksensa kohteena heillä on kenellä raha, kenellä maha.

Ääntäminen

• IPA: /ˈepæjumɑlɑnˌpɑlʋelus/
• tavutus: e‧pä‧ju‧ma‧lan‧pal‧ve‧lus

Etymologia

• kooste sanoista epäjumala (akkusatiivi) ja palvelus