jumaluus

Suomi

Substantiivi

jumaluus (40)

jumalan olemus; jumalallisuus
yliluonnollinen voimallinen olento, jumala

Ääntäminen

IPA: /ˈjumɑluːs/
tavutus: ju‧ma‧luus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	jumaluus	jumaluudet
genetiivi	jumaluuden	jumaluuksien
partitiivi	jumaluutta	jumaluuksia
akkusatiivi	jumaluus; jumaluuden	jumaluudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	jumaluudessa	jumaluuksissa
elatiivi	jumaluudesta	jumaluuksista
illatiivi	jumaluuteen	jumaluuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	jumaluudella	jumaluuksilla
ablatiivi	jumaluudelta	jumaluuksilta
allatiivi	jumaluudelle	jumaluuksille
muut sijamuodot
essiivi	jumaluutena	jumaluuksina
translatiivi	jumaluudeksi	jumaluuksiksi
abessiivi	jumaluudetta	jumaluuksitta
instruktiivi	–	jumaluuksin
komitatiivi	–	jumaluuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	jumaluude-
vahva vartalo	jumaluute-
konsonantti- vartalo	jumaluut-

Etymologia

jumala + -uus

Käännökset

1. jumalan olemus

englanti: divinity, deity

espanja: deidad f.

1. yliluonnollinen voimallinen olento

englanti: deity

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

Aiheesta muualla

jumaluus Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=jumaluus&oldid=4308675”