Katso myös: Jumala

Substantiivi

muokkaa

jumala (10)

  1. johonkin uskontoon liittyvä toiminnan aiheuttaja tai hallitsija, joita joissakin uskonnoissa voi olla useitakin
    Panteismin jumala on persoonaton ja ääretön, joten jumalan lisäksi ei voi olla muuta todellisuutta.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjumɑlɑ/
  • tavutus: ju‧ma‧la

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jumala jumalat
genetiivi jumalan jumalien
(jumalain)
partitiivi jumalaa jumalia
akkusatiivi jumala;
jumalan
jumalat
sisäpaikallissijat
inessiivi jumalassa jumalissa
elatiivi jumalasta jumalista
illatiivi jumalaan jumaliin
ulkopaikallissijat
adessiivi jumalalla jumalilla
ablatiivi jumalalta jumalilta
allatiivi jumalalle jumalille
muut sijamuodot
essiivi jumalana jumalina
translatiivi jumalaksi jumaliksi
abessiivi jumalatta jumalitta
instruktiivi jumalin
komitatiivi jumaline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jumala-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset

muokkaa
  • esiintyy yhdyssanoissa myös typistyneessä muodossa jumal
  • kristinuskon jumalasta puhuttaessa kirjoitetaan yleensä isolla alkukirjaimella

Etymologia

muokkaa

Joko omaperäinen suomalais-ugrilainen sana[1] tai arjalainen laina[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Vieruskäsitteet
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

auringonjumala, epäjumala, jumalakuva, jumalanilma, jumalankieltäjä, jumalankuva, jumalanluoma, jumalanpalvelus, jumalanpelko, jumalanpilkka, jumalansana, jumalanvilja, jumalanäiti, jumalkäsitys, jumalasuhde, merenjumala, puolijumala, puujumala, rakkaudenjumala, tukkajumala, viininjumala, ylijumala

Aiheesta muualla

muokkaa
  • jumala Kielitoimiston sanakirjassa
  • jumala Tieteen termipankissa
  • jumala Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkelit 622, 3757 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

muokkaa

jumala

  1. (taivutusmuoto) genetiivi sanasta jumal

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 1, A–K. Päätoimittaja Erkki Itkonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992.
  2. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).