Adjektiivi

muokkaa

jumalaton (34-C)

  1. sellainen, jolla ei ole Jumalaa; joka ei ole uskovainen
  2. (arkikieltä) suuri, valtava
    Niiden talo on ihan jumalattoman iso!
  3. (arkikieltä) kauhea, hirveä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjumɑˌlɑt̪on/
  • tavutus: ju‧ma‧la‧ton

Etymologia

muokkaa

sanan jumala vartalosta jumala- ja suffiksista -ton

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

julkijumalaton

Substantiivi

muokkaa

jumalaton (34-C)[1]

  1. (vanhahtava) jumalankieltäjä, ateisti
    Paree maas ku jumalattoman suus.

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jumalaton jumalattomat
genetiivi jumalattoman jumalattomien
(jumalatonten)
partitiivi jumalatonta jumalattomia
akkusatiivi jumalaton;
jumalattoman
jumalattomat
sisäpaikallissijat
inessiivi jumalattomassa jumalattomissa
elatiivi jumalattomasta jumalattomista
illatiivi jumalattomaan jumalattomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jumalattomalla jumalattomilla
ablatiivi jumalattomalta jumalattomilta
allatiivi jumalattomalle jumalattomille
muut sijamuodot
essiivi jumalattomana
(jumalatonna)
jumalattomina
translatiivi jumalattomaksi jumalattomiksi
abessiivi jumalattomatta jumalattomitta
instruktiivi jumalattomin
komitatiivi jumalattomine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jumalattoma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
jumalaton-

Idiomit

muokkaa
Sanonnat
muokkaa
  • Parempi maassa kuin jumalattoman suussa.

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 34-C