epäjumala

Suomi

Substantiivi

epäjumala (10)

1. uskonnollisen tai hengellisen palvonnan kohde, jonka puhuja ei usko omaavan sellaisia ominaisuuksia, joiden perusteella sitä olisi aiheellista pitää todellisena jumaluutena

   Minä en halua palvella pakanoiden epäjumalia.

2. (kuvaannollisesti) ylenpalttisen ihailun tai tavoittelun kohde

   Raha on hänen epäjumalansa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈepæˌjumɑlɑ/, [ˈe̞pæˌjumɑlɑ]

• tavutus: e‧pä‧ju‧ma‧la

Etymologia

yhdyssana sanoista epä- ja jumala

Käännökset

1. palvonnan kohde, jota ei ole aiheellista pitää todellisena jumaluutena

englanti: false god, idol

saksa: Abgott m., Götze m.

Liittyvät sanat

• idoli

Aiheesta muualla

• epäjumala Kielitoimiston sanakirjassa