tavoittelu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaatavoittelu (2)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ɑʋoi̯t̪ˌt̪elu/
- tavutus: ta‧voit‧te‧lu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tavoittelu | tavoittelut |
genetiivi | tavoittelun | tavoittelujen tavoitteluiden tavoitteluitten |
partitiivi | tavoittelua | tavoitteluita tavoitteluja |
akkusatiivi | tavoittelu; tavoittelun |
tavoittelut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tavoittelussa | tavoitteluissa |
elatiivi | tavoittelusta | tavoitteluista |
illatiivi | tavoitteluun | tavoitteluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tavoittelulla | tavoitteluilla |
ablatiivi | tavoittelulta | tavoitteluilta |
allatiivi | tavoittelulle | tavoitteluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tavoitteluna | tavoitteluina |
translatiivi | tavoitteluksi | tavoitteluiksi |
abessiivi | tavoittelutta | tavoitteluitta |
instruktiivi | – | tavoitteluin |
komitatiivi | – | tavoitteluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tavoittelu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaa- verbi tavoitella + johdin -u
Käännökset
muokkaa1. tavoitteleminen
|
Aiheesta muualla
muokkaa- tavoittelu Kielitoimiston sanakirjassa