Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

panteismi (5)

  1. (filosofia) oppi, jonka mukaan kaikki olevainen ja jumala ovat sama. Panteismin jumala on persoonaton ja ääretön, joten jumalan lisäksi ei voi olla muuta todellisuutta.
    Eräät panteismin suunnat korostavat, että on vain luonto, jota kutsutaan jumalaksi.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi panteismi panteismit
genetiivi panteismin panteismien
(panteismein)
partitiivi panteismia panteismeja
akkusatiivi panteismi;
panteismin
panteismit
sisäpaikallissijat
inessiivi panteismissa panteismeissa
elatiivi panteismista panteismeista
illatiivi panteismiin panteismeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi panteismilla panteismeilla
ablatiivi panteismilta panteismeilta
allatiivi panteismille panteismeille
muut sijamuodot
essiivi panteismina panteismeina
translatiivi panteismiksi panteismeiksi
abessiivi panteismitta panteismeitta
instruktiivi panteismein
komitatiivi panteismeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo panteismi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa