epäkansallinen

Suomi

Adjektiivi

epäkansallinen (38) (komparatiivi epäkansallisempi, superlatiivi epäkansallisin) (taivutus [luo])

1. kansan etujen vastainen, nationalismin vastainen

   Venäläisperäinen eli epäkansallinen väestö luokiteltiin epäluotettavaksi, ja heitä suljettiin keskitysleireihin.

   Kansa ja epäkansallinen virkamiehistö, siinä kaksi vastakohtaa, jotka ovat painaneet leimansa elämään Suomenniemellä aina siitä ajasta lähtien, jolloin Ruotsi saattoi tämän maan valtansa alle. (Urho Kekkonen, Ylioppilaslehti 7/1928)

   Materialistista maailmankatsomusta palveleva epäkansallinen oikeuslaitos on uudistettava kansallisen oikeustajunnan mukaiseksi. (Aseveljien Työjärjestön ohjelma 1942)

Etymologia

yhdyssana sanoista epä- ja kansallinen

Aiheesta muualla

• epäkansallinen Kielitoimiston sanakirjassa