epävireinen

Suomi

Adjektiivi

epävireinen

1. (musiikki) sellainen, jota ei ole viritetty oikeaan vireeseen tai se on viritetty epätarkkaan vireeseen; tarkoittaa, että soittimella soitetut sävelet eivät ole täsmällisiä äänentaajuuksia, vaan soittimella tuotetut äänentaajuudet osuvat sovittuja äänentaajuuksia edustavien sävelten väleihin, joihin ne eivät saisi osua, ja yhtäaikaisesti samalla soittimella tai toisella soittimella soitetut sävelet soivat riitaisesti keskenään, sillä ne ovat eri äänentaajuuksia; laajemmin sellainen, joka ei osu säveliin (laulamisesta, vihellyksestä ym.)

   Kitara ei ole käytännössä epävireinen, jos jokaisen kitaran kielen vire on pudonnut puoli sävelaskelta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈepæˌʋirei̯nen/
• tavutus: e‧pä‧vi‧rei‧nen

Etymologia

yhdyssana sanoista epä- ja vireinen

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: epävireisyys

Aiheesta muualla

• epävireinen Kielitoimiston sanakirjassa