SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vire (48)[1]

  1. heikko tuulenhenkäys, tuulahdus
    Hentoinen iltatuulen vire viivähti kasvoilla vilvoittaen.
  2. tuulenhenkäyksen tms. vedeenpintaan nostamat pienet lainneet, väreet
    Vire sai aikaan väreitä veden pintaan.
  3. vireinen olotila
    Vire pysyi vahvan avauskierroksen jälkeen vaisuna.
    joukkue oli oivassa vireessä.
    Positiivinen vire
  4. (musiikki) viritys, vireisyyden tila, johon jkn on viritetty tai virittynyt; sävelet vastaavat sovittuja äänentaajuuksia
    Nyt tämä piano on vihdoinkin vireessä.
  5. (musiikki) myös soittimen standardivireestä poikkeavasta
    Kitara voidaan virittää haluttuun vireeseen.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋireˣ/
  • tavutus: vi‧re

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vire vireet
genetiivi vireen vireiden
vireitten
partitiivi virettä vireitä
akkusatiivi vire;
vireen
vireet
sisäpaikallissijat
inessiivi vireessä vireissä
elatiivi vireestä vireistä
illatiivi vireeseen vireisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vireellä vireillä
ablatiivi vireeltä vireiltä
allatiivi vireelle vireille
muut sijamuodot
essiivi vireenä vireinä
translatiivi vireeksi vireiksi
abessiivi vireettä vireittä
instruktiivi virein
komitatiivi vireine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

ennätysvire, huippuvire, juhlavire, loistovire, mielenvire, nousuvire, pelivire, pohjavire, sielunvire, tuulenvire, työvire

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vire Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48