vire
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- heikko tuulenhenkäys, tuulahdus
- Hentoinen iltatuulen vire viivähti kasvoilla vilvoittaen.
- tuulenhenkäyksen tms. vedeenpintaan nostamat pienet lainneet, väreet
- Vire sai aikaan väreitä veden pintaan.
- vireinen olotila
- Vire pysyi vahvan avauskierroksen jälkeen vaisuna.
- joukkue oli oivassa vireessä.
- Positiivinen vire
- (musiikki) viritys, vireisyyden tila, johon jkn on viritetty tai virittynyt; sävelet vastaavat sovittuja äänentaajuuksia
- Nyt tämä piano on vihdoinkin vireessä.
- (musiikki) myös soittimen standardivireestä poikkeavasta
- Kitara voidaan virittää haluttuun vireeseen.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋireˣ/
- tavutus: vi‧re
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vire | vireet |
| genetiivi | vireen | vireiden vireitten |
| partitiivi | virettä | vireitä |
| akkusatiivi | vire; vireen |
vireet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vireessä | vireissä |
| elatiivi | vireestä | vireistä |
| illatiivi | vireeseen | vireisiin vireihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vireellä | vireillä |
| ablatiivi | vireeltä | vireiltä |
| allatiivi | vireelle | vireille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vireenä | vireinä |
| translatiivi | vireeksi | vireiksi |
| abessiivi | vireettä | vireittä |
| instruktiivi | – | virein |
| komitatiivi | – | vireine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viree- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viret- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaaennätysvire, huippuvire, juhlavire, loistovire, mielenvire, nousuvire, pelivire, pohjavire, sielunvire, tuulenvire, työvire
Aiheesta muualla
muokkaa- vire Kielitoimiston sanakirjassa
Kroaatti
muokkaaSubstantiivi
muokkaavire
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48