vir

Kroaatti

Substantiivi

vȋr m.  (monikko vírovi)

1. kurimus, vesipyörre
2. (ekspressiivinen) lähde (veden)

Ääntäminen

• IPA: /ʋîːr/

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	vir	virovi
genetiivi	vira	virova
datiivi-lokatiivi	viru	virovima
akkusatiivi	vir	virove
vokatiivi	viru	virovi
instrumentaali	virom	virovima

Liittyvät sanat

• vrtlog

Synonyymit

• (lähde) izvor

Aiheesta muualla

• vȋr Hrvatski jezični portal
• vȋr Školski rječnik hrvatskoga jezika

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	vir	virī
akkusatiivi	virum	virōs
genetiivi	virī	virōrum
datiivi	virō	virīs
ablatiivi	virō	virīs

vir m. (2)

1. mies

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: virīlis

Portugali

Verbi

vir

1. tulla

Sloveeni

Substantiivi

vír m.

1. lähde (paikka, jossa valuu pohjavettä maasta)
2. lähde (aineen tai tiedon alkuperä)

Taivutus

	yksikkö	kaksikko	monikko
nominatiivi	vira	vira	viri
genetiivi	vira	virov	virov
datiivi	viru	viroma	virom
akkusatiivi	vira	vira	vire
lokatiivi	viru	virih	virih
instrumentaali	virom	viroma	viri

Aiheesta muualla

• vír Slovar slovenskega knjižnega jezika² via Fran

Tšekki

Substantiivi

vir m.

1. virus

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: virový