esipiha

Suomi

Substantiivi

esipiha (9)

1. linnan, luostarin tai temppelin edessä oleva kulttimenoihin tai kirkollisiin seremonioihin käytetty kattamaton, usein pylväskäytävän tai muurin ympäröimä tila

Ääntäminen

• IPA: /ˈesiˌpihɑ/
• tavutus: e‧si‧pi‧ha

Etymologia

yhdyssana sanoista esi- ja piha

Käännökset

1. kattamaton tila rakennuksen edessä

englanti: forecourt, outer court ruotsi: förgård

saksa: Vorhof m.

Liittyvät sanat

• atrium
• etupiha

Aiheesta muualla

• esipiha Kielitoimiston sanakirjassa