Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

esipiha (9)

  1. linnan, luostarin tai temppelin edessä oleva kulttimenoihin tai kirkollisiin seremonioihin käytetty kattamaton, usein pylväskäytävän tai muurin ympäröimä tila

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈesiˌpihɑ/
  • tavutus: e‧si‧pi‧ha

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista esi- ja piha

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • esipiha Kielitoimiston sanakirjassa