Wikipedia
Katso artikkeli Kultti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Kultti

Substantiivi

muokkaa

kultti (5-C)[1]

  1. uskonnon palvontamenot
    Isis-kultti
  2. palvojien muodostama yhteisö jolla on itsevaltainen ja karismaattinen johtaja; käytetään usein vaarallisen lahkon synonyyminä etenkin kriittisessä mielessä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkult̪ːi/
  • tavutus: kult‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kultti kultit
genetiivi kultin kulttien
(kulttein)
partitiivi kulttia kultteja
akkusatiivi kultti;
kultin
kultit
sisäpaikallissijat
inessiivi kultissa kulteissa
elatiivi kultista kulteista
illatiivi kulttiin kultteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kultilla kulteilla
ablatiivi kultilta kulteilta
allatiivi kultille kulteille
muut sijamuodot
essiivi kulttina kultteina
translatiivi kultiksi kulteiksi
abessiivi kultitta kulteitta
instruktiivi kultein
komitatiivi kultteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kulti-
vahva vartalo kultti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

latinan cultus

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hedelmällisyyskultti, henkilökultti, kulttielokuva, kulttiesine, kulttikirja, kulttimaine, kulttimenot, kulttipaikka, lastikultti, tähtikultti

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kultti Kielitoimiston sanakirjassa
  • kultti Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C