flam

Englanti

Substantiivi

1. oikku, järjetön päähänpisto
2. (vanhentunut) epätosi väite; valhe; harhautus

Etymologia

• 1600-luvulla sanasta flim-flam

Substantiivi

1. (rummunsoitto) kaksoisisku, jossa etuhelenuottia seuraa täysipainoinen isku niin nopeasti, että ne kuulostavat yhdeltä hiukan pidemmältä iskulta

Etymologia

• onomatopoeettinen

Verbi

flam

1. (vanhentunut) erehdyttää valheen avulla

Katalaani

Substantiivi

flam m. (monikko flams)

1. karamellivanukas

Turkki

Substantiivi

flam (monikko flamlar)

1. turvalukko

Volapük

Substantiivi

flam (monikko flams)

1. liekki