Suomi muokkaa

 
Harhautus
 
Harhautus

Substantiivi muokkaa

harhautus (39)

  1. väärän aikomuksen esittäminen toisen erehdyttämiseksi väärien johtopäätösten tekemiseen
  2. (šakki) taktinen keino, jolla vastapuolen nappula houkutellaan epäedullisempaan asemaan tai pois suojaamasta ruutua, johon itse halutaan päästä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑrhɑu̯t̪us/ tai /ˈhɑrhɑˌut̪us/
  • tavutus: har‧hau‧tus / har‧ha‧u‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi harhautus harhautukset
genetiivi harhautuksen harhautusten
harhautuksien
partitiivi harhautusta harhautuksia
akkusatiivi harhautus;
harhautuksen
harhautukset
sisäpaikallissijat
inessiivi harhautuksessa harhautuksissa
elatiivi harhautuksesta harhautuksista
illatiivi harhautukseen harhautuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi harhautuksella harhautuksilla
ablatiivi harhautukselta harhautuksilta
allatiivi harhautukselle harhautuksille
muut sijamuodot
essiivi harhautuksena harhautuksina
translatiivi harhautukseksi harhautuksiksi
abessiivi harhautuksetta harhautuksitta
instruktiivi harhautuksin
komitatiivi harhautuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo harhautukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
harhautus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

harhautuskeino, harhautustarkoitus

Aiheesta muualla muokkaa