hätävarjelu

Suomi

Substantiivi

hätävarjelu (2)

1. (oikeustiede) oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko, joka vapauttaa rangaistusvastuusta

Ääntäminen

• IPA: /ˈhæt̪æˌʋɑrjelu/
• tavutus: hä‧tä‧var‧je‧lu

Etymologia

yhdyssana sanoista hätä ja varjelu

Käännökset

1. oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko, joka vapauttaa rangaistusvastuusta

englanti: self-defence / self-defense islanti: nauðvörn f. norja (bokmål): nødverge n. norja (nynorsk): naudverje n.

ruotsi: nödvärn n. saksa: Notwehr f. tanska: nødværge n.

Aiheesta muualla

• hätävarjelu Kielitoimiston sanakirjassa
• hätävarjelu Tieteen termipankissa