hävetä (74-E) (taivutus[luo])

  1. ~ (part.) tuntea häpeää jstk

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhæʋet̪æˣ/
  • tavutus: hä‧ve‧tä

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1], kantagerm. *hawiþa-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • hävetä silmät päästään
    1. hävetä paljon

Aiheesta muualla

muokkaa

hävetä

  1. (murteellinen) hävitä
    Pattijoki hävesi 2 - 0.
    Tuli kauhia häpiä ku hävesi käjenväännösä.
    Se rahamassi hävesi siinä nujutesa.

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

hävetä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä hävettää
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä hävettää
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä hävettää

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.