Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

hävetä (74-E) (taivutus[luo])

  1. ~ (part.) tuntea häpeää jstk

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhæʋet̪æˣ/
  • tavutus: hä‧ve‧tä

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset muokkaa

Verbi muokkaa

hävetä

  1. (murteellinen) hävitä
    Pattijoki hävesi 2 - 0.
    Tuli kauhia häpiä ku hävesi käjenväännösä.
    Se rahamassi hävesi siinä nujutesa.

=Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Verbi muokkaa

hävetä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä hävettää
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä hävettää
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä hävettää

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.