häpeä

Suomi

Substantiivi

häpeä (15)

1. paheksuttavasta teosta tai riittämättömyyden tai huonommuuden kokemuksesta johtuva negatiivinen tunne
2. asia, joka tuottaa häpeän tunnetta tai kunnian menetyksen, häväistys

   Suomen jalkapallomaajoukkueen taso on kansallinen häpeä. (Jari Tervo)

Ääntäminen

• IPA: /ˈhæpeæ/
• tavutus: hä‧pe‧ä

Etymologia

vanha germaaninen laina < kantagermaanin *hawiþa-

Käännökset

1. huonommuuden tunteesta tai sopimattomasta teosta johtuva negatiivinen tunne

englanti: shame espanja: vergüenza f. pohjoissaame: heahpat puola: wstyd m. ranska: honte f. romania: rușine

ruotsi: skam saksa: Scham f. turkki: utanç ukraina: сором m., ганьба f., стид m. venäjä: стыд m., позор m. viro: häbi

Liittyvät sanat

• hävetä

Rinnakkaismuodot

• (murteellisia) häpiä, häpee, häppee

Johdokset

• adjektiivit: häpeällinen

Yhdyssanat

häpeäkulttuuri, häpeämerkki, häpeämurha, häpeäntunne, häpeäpaalu, häpeäpenkki, häpeäpilkku, häpeärangaistus, häpeätahra

Idiomit

• hopea on / ei ole häpeä
  1. sanonnalla ilmaistaan, että ainoastaan koko kilpailun voitolla on merkitystä tai käänteisesti, että myös muut sijat ovat hyviä saavutuksia

Aiheesta muualla

• häpeä Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 267, 3879 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa