SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

häpeä (15)

  1. paheksuttavasta teosta tai riittämättömyyden tai huonommuuden kokemuksesta johtuva negatiivinen tunne
  2. asia joka tuottaa häpeän tunnetta tai kunnian menetyksen, häväistys
    Suomen jalkapallomaajoukkueen taso on kansallinen häpeä. (Jari Tervo)

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhæpeæ/
  • tavutus: hä‧pe‧ä

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi häpeä häpeät
genetiivi häpeän häpeiden
häpeitten
(häpeäin)
partitiivi häpeää
häpeätä
häpeitä
akkusatiivi häpeä;
häpeän
häpeät
sisäpaikallissijat
inessiivi häpeässä häpeissä
elatiivi häpeästä häpeistä
illatiivi häpeään häpeisiin
häpeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi häpeällä häpeillä
ablatiivi häpeältä häpeiltä
allatiivi häpeälle häpeille
muut sijamuodot
essiivi häpeänä häpeinä
translatiivi häpeäksi häpeiksi
abessiivi häpeättä häpeittä
instruktiivi häpein
komitatiivi häpeine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

RinnakkaismuodotMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

häpeämerkki, häpeäntunne, häpeäpaalu, häpeäpenkki, häpeäpilkku, häpeärangaistus, häpeätahra

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • häpeä Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.