haukahtaa

Suomi

Verbi

haukahtaa (53-F) (taivutus[luo])

1. (momentaaninen) päästää yksittäinen hau-ääni (vrt. haukkua)

   Koira haukahti iloisesti ja juoksi perään.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑu̯kɑht̪ɑːˣ/
• tavutus: hau‧kah‧taa

Käännökset

1. päästää yksittäinen hau-ääni

ruotsi: gläfsa

Liittyvät sanat

• haukata

Johdokset

• substantiivit: haukahdus, haukahtaminen
• verbit: (frekventatiivinen) haukahdella

Aiheesta muualla

• haukahtaa Kielitoimiston sanakirjassa