haukata
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaahaukata (73-A) (taivutus[luo])[1]
- puraista pala
- Kuka on haukannut omenastani?
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑu̯kɑt̪ɑˣ/
- tavutus: hau‧ka‧ta
Etymologia
muokkaaJohdos haukkaamisen ääntä jäljittelevästä vartalosta.[2]
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: haukkaaminen
- verbit: haukkoa
Aiheesta muualla
muokkaa- haukata Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 73-A
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haukata.