Substantiivi

muokkaa

haukkua

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta haukku

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

haukkumakirje, haukkumanimi, haukkumasana

 
haukkua

haukkua (52-A) (taivutus[luo])

  1. pitää koiralle, ketulle tai naalille ominaista katkonaista ääntelyä
    Koira haukkuu lintua.
  2. (arkikieltä) nimitellä loukkaavasti tai halventavasti, ilmaista usein patoutunut tyytymättömyytensä toiseen tai tämän aikaansaannoksiin, purkaa kiukkunsa tai muu kielteinen mieliala jollekin; herjata, sättiä, moittia, parjata
    Hän haukkui minut täydeksi typerykseksi.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhɑu̯kːuɑˣ/
  • tavutus: hauk‧ku‧a

Etymologia

muokkaa

Johdos koiran haukkumista jäljittelevästä vartalosta. ’Nimittelyn’ merkitys on tullut vertauskuvallisesta käytöstä.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Vastakohdat
muokkaa
Johdokset
muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • haukkua pataluhaksi
    1. soimata tai moittia ankarasti
  • haukkua pystyyn
    1. haukkua pahasti
  • haukkua väärää puuta
    1. erehtyä luulemaan joksikin
    2. syyttää väärää henkilöä tai asiaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • haukkua Kielitoimiston sanakirjassa
  • haukkua Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkelit 363, 1045 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haukkua.