SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

haukkua

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta haukku

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

haukkumakirje, haukkumanimi, haukkumasana

VerbiMuokkaa

haukkua (52-A) (taivutus[luo])

  1. pitää koiralle, ketulle tai naalille ominaista katkonaista ääntelyä
    Koira haukkuu lintua.
  2. (arkikieltä) nimitellä loukkaavasti tai halventavasti, ilmaista usein patoutunut tyytymättömyytensä toiseen tai tämän aikaansaannoksiin, purkaa kiukkunsa tai muu kielteinen mieliala jollekin; herjata, sättiä, moittia, parjata
    Hän haukkui minut täydeksi typerykseksi.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhɑu̯kːuɑˣ/
  • tavutus: hauk‧ku‧a

EtymologiaMuokkaa

Johdos koiran haukkumista jäljittelevästä vartalosta. ’Nimittelyn’ merkitys on tullut vertauskuvallisesta käytöstä.[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
VastakohdatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa

IdiomitMuokkaa

  • haukkua pataluhaksi
    1. soimata tai moittia ankarasti
  • haukkua pystyyn
    1. haukkua pahasti
  • haukkua väärää puuta
    1. erehtyä luulemaan joksikin
    2. syyttää väärää henkilöä tai asiaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • haukkua Kielitoimiston sanakirjassa
  • haukkua Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haukkua.