haukkua
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
haukkua
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta haukku
Liittyvät sanatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
haukkumakirje, haukkumanimi, haukkumasana
VerbiMuokkaa
haukkua (52-A) (taivutus[luo])
- pitää koiralle, ketulle tai naalille ominaista katkonaista ääntelyä
- Koira haukkuu lintua.
- (arkikieltä) nimitellä loukkaavasti tai halventavasti, ilmaista usein patoutunut tyytymättömyytensä toiseen tai tämän aikaansaannoksiin, purkaa kiukkunsa tai muu kielteinen mieliala jollekin; herjata, sättiä, moittia, parjata
- Hän haukkui minut täydeksi typerykseksi.
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈhɑu̯kːuɑˣ/
- tavutus: hauk‧ku‧a
EtymologiaMuokkaa
Johdos koiran haukkumista jäljittelevästä vartalosta. ’Nimittelyn’ merkitys on tullut vertauskuvallisesta käytöstä.[1]
KäännöksetMuokkaa
2. soimata
Liittyvät sanatMuokkaa
SynonyymitMuokkaa
- herjata, morkata, panetella, parjata, soimata, solvata, sättiä, louskuttaa, räksyttää, räkyttää
- Katso myös moittia
VastakohdatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- substantiivit: haukkuja, haukunta
- verbit: haukuskella
IdiomitMuokkaa
- haukkua pataluhaksi
- soimata tai moittia ankarasti
- haukkua pystyyn
- haukkua pahasti
- haukkua väärää puuta
- erehtyä luulemaan joksikin
- syyttää väärää henkilöä tai asiaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- haukkua Kielitoimiston sanakirjassa
- haukkua Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana haukkua.