naali
Katso myös: nââli, nääli, nääḷi |
Suomi
Substantiivi
naali (5)
- napakettu (Vulpes lagopus), koiraeläimiin kuuluva, pohjoisella puurajan yläpuolisilla tunturialueilla elävä petoeläin, jonka turkki on talvisin kokonaan valkoinen ja kesäisin ruskeanharmaa
- Naali on Suomesta kadonnut.
Ääntäminen
- IPA: /ˈnɑːli/, [ˈnɑːli]
- tavutus: naa‧li
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | naali | naalit |
genetiivi | naalin | naalien (naalein) |
partitiivi | naalia | naaleja |
akkusatiivi | naali; naalin |
naalit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | naalissa | naaleissa |
elatiivi | naalista | naaleista |
illatiivi | naaliin | naaleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | naalilla | naaleilla |
ablatiivi | naalilta | naaleilta |
allatiivi | naalille | naaleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | naalina | naaleina |
translatiivi | naaliksi | naaleiksi |
abessiivi | naalitta | naaleitta |
instruktiivi | – | naalein |
komitatiivi | – | naaleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | naali- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
Käännökset
1. Vulpes lagopus
|
|
Liittyvät sanat
Aiheesta muualla
Viitteet
- ↑ Mikko Korhonen: "Saamen kieli", Pikku jättiläinen, s. 695. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.