Katso myös: pärjätä

parjata (73) (taivutus[luo])

  1. puhua pahaa jkst/jstk, panetella, solvata
    parjattu aktiivimalli

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpɑrjɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: par‧ja‧ta

Etymologia

muokkaa

balttilainen laina[1]

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • parjata Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 363, 1045 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 355. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.