panetella

Suomi

Verbi

panetella (67-C) (taivutus[luo])

1. puhua pahaa jostakin tämän maineen tahrimiseksi; solvata

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑneˌt̪elːɑˣ/
• tavutus: pa‧ne‧tel‧la

Etymologia

sanasta panna

Käännökset

1. puhua pahaa jostakin tämän maineen tahrimiseksi

englanti: slander espanja: calumniar, difamar

ruotsi: förtala

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: panetteleminen, panettelija, panettelu

Aiheesta muualla

• panetella Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 3728 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa