morkata

Suomi

Verbi

morkata (73-A) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) parjata, haukkua

   Älä morkkaa mun mutsii.

   Jos joku morkkaa, ni pullo korkkaa (Kummeli)

Ääntäminen

• IPA: /ˈmorkɑt̪ɑˣ/
• tavutus: mor‧ka‧ta

Etymologia

Sana on laina ruotsin murteissa esiintyvästä verbistä morka, joka merkitsee 'jurnuttaa vihaisena'. Morkata-sanan varhaisin maininta suomen kirjakielessä tapahtui 1860, jolloin julkaistiin G. E. Eurénin Suomalais-ruotsalainen sanakirja.

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: morkkaaja, morkkaaminen

Aiheesta muualla

• morkata Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 363, 1045 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa