louskuttaa

Suomi

Verbi

louskuttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. (koirasta) haukkua pitkään harvakseltaan matalahkolla äänellä (hiljaaolo­käskyistä piittaamatta)
2. (koneesta, moottorista tai vastaavasta) toimia (äänekkäästi) heikolla hyötysuhteella
3. aiheuttaa louskuntaa
4. (puhekieltä) louskua

Ääntäminen

• IPA: /ˈlou̯skut̪ːɑː/
• tavutus: lous‧kut‧taa

Etymologia

• johdos verbistä louskua (vartalo lousku- + johdin -tta- + verbintunnus -a)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: louskuttaminen
• verbit: louskutella, louskauttaa

Vieruskäsitteet

• [1] räkyttää, räksyttää

Aiheesta muualla

• louskuttaa Kielitoimiston sanakirjassa