Substantiivi

muokkaa

haukku (1-A)

  1. koiran haukunnan ääni
  2. (kuvaannollisesti) alentava moite
    Ei haukku haavaa tee.
  3. suupala jostakin, haukkaus
  4. (lastenkieltä) koira

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhɑu̯kːu/
  • tavutus: hauk‧ku

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haukku haukut
genetiivi haukun haukkujen
partitiivi haukkua haukkuja
akkusatiivi haukku;
haukun
haukut
sisäpaikallissijat
inessiivi haukussa haukuissa
elatiivi haukusta haukuista
illatiivi haukkuun haukkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haukulla haukuilla
ablatiivi haukulta haukuilta
allatiivi haukulle haukuille
muut sijamuodot
essiivi haukkuna haukkuina
translatiivi haukuksi haukuiksi
abessiivi haukutta haukuitta
instruktiivi haukuin
komitatiivi haukkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hauku-
vahva vartalo haukku-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • ei haukku haavaa tee
    1. verbaalisesta hyökkäyksestä ei pidä loukkaantua

Aiheesta muualla

muokkaa
  • haukku Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 56, 363, 1045 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa