haukku
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- koiran haukunnan ääni
- (kuvaannollisesti) alentava moite
- Ei haukku haavaa tee.
- suupala jostakin, haukkaus
- (lastenkieltä) koira
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhɑu̯kːu/
- tavutus: hauk‧ku
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | haukku | haukut |
genetiivi | haukun | haukkujen |
partitiivi | haukkua | haukkuja |
akkusatiivi | haukku; haukun |
haukut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | haukussa | haukuissa |
elatiivi | haukusta | haukuista |
illatiivi | haukkuun | haukkuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | haukulla | haukuilla |
ablatiivi | haukulta | haukuilta |
allatiivi | haukulle | haukuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | haukkuna | haukkuina |
translatiivi | haukuksi | haukuiksi |
abessiivi | haukutta | haukuitta |
instruktiivi | – | haukuin |
komitatiivi | – | haukkuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | hauku- | |
vahva vartalo | haukku- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. haukunnan ääni
|
3. suupala
|
4. hauva
|
Liittyvät sanat muokkaa
Idiomit muokkaa
- ei haukku haavaa tee
Aiheesta muualla muokkaa
- haukku Kielitoimiston sanakirjassa