ääntely
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈæːnt̪ely/
- tavutus: ään‧te‧ly
Etymologia
muokkaaLiittyvät
muokkaaTaivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ääntely | ääntelyt |
genetiivi | ääntelyn | ääntelyjen ääntelyiden ääntelyitten |
partitiivi | ääntelyä | ääntelyitä ääntelyjä |
akkusatiivi | ääntely; ääntelyn |
ääntelyt |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ääntelyssä | ääntelyissä |
elatiivi | ääntelystä | ääntelyistä |
illatiivi | ääntelyyn | ääntelyihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ääntelyllä | ääntelyillä |
ablatiivi | ääntelyltä | ääntelyiltä |
allatiivi | ääntelylle | ääntelyille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ääntelynä | ääntelyinä |
translatiivi | ääntelyksi | ääntelyiksi |
abessiivi | ääntelyttä | ääntelyittä |
instruktiivi | – | ääntelyin |
komitatiivi | – | ääntelyine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ääntely- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. eläimen oraalisesti tuottamat äänet
|
Aiheesta muualla
muokkaa- ääntely Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2