ääntely

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ääntely (2)[1]

  1. eläimen oraalisesti tuottamat äänet
    mölyapinan tyypillinen ~

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈæːnt̪ely/
  • tavutus: ään‧te‧ly

LiittyvätMuokkaa

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ääntely ääntelyt
genetiivi ääntelyn ääntelyjen
ääntelyiden
ääntelyitten
partitiivi ääntelyä ääntelyitä
ääntelyjä
akkusatiivi ääntely;
ääntelyn
ääntelyt
sisäpaikallissijat
inessiivi ääntelyssä ääntelyissä
elatiivi ääntelystä ääntelyistä
illatiivi ääntelyyn ääntelyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ääntelyllä ääntelyillä
ablatiivi ääntelyltä ääntelyiltä
allatiivi ääntelylle ääntelyille
muut sijamuodot
essiivi ääntelynä ääntelyinä
translatiivi ääntelyksi ääntelyiksi
abessiivi ääntelyttä ääntelyittä
instruktiivi ääntelyin
komitatiivi ääntelyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ääntely-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2