hillua

Suomi

Verbi

hillua (52) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä) riehua, mekastaa, sekoilla
2. (arkikieltä) oleskella jossakin epämääräisellä tavalla, hengailla

   Naapuri hilluu munasillaan mökkilaiturilla.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhilːuɑˣ/
• tavutus: hil‧lu‧a

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: hilluminen

Aiheesta muualla

• hillua Kielitoimiston sanakirjassa