riehua

Suomi

Verbi

riehua (52) (taivutus[luo])

1. yleensä käyttäytyä häiritsevästi ja meluten, käyttäytyä sekopäisesti
2. toimia rajusti vahinkoa aiheuttaen

   Myrsky riehui merellä.

   Rutto riehui keskiajalla.

Ääntäminen

• IPA: /ˈrie̯huɑˣ/
• tavutus: rie‧hu‧a

Käännökset

1. yleensä käyttäytyä häiritsevästi ja meluten

unkari: dühöng, tombol

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: riehuja, riehuminen, riehunta

Aiheesta muualla

• riehua Kielitoimiston sanakirjassa