riehunta

Suomi

Substantiivi

riehunta (9-J)

riehuminen

Ääntäminen

IPA: /ˈrie̯hunt̪ɑ/
tavutus: rie‧hun‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	riehunta	riehunnat
genetiivi	riehunnan	riehuntojen (riehuntain)
partitiivi	riehuntaa	riehuntoja
akkusatiivi	riehunta; riehunnan	riehunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	riehunnassa	riehunnoissa
elatiivi	riehunnasta	riehunnoista
illatiivi	riehuntaan	riehuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	riehunnalla	riehunnoilla
ablatiivi	riehunnalta	riehunnoilta
allatiivi	riehunnalle	riehunnoille
muut sijamuodot
essiivi	riehuntana	riehuntoina
translatiivi	riehunnaksi	riehunnoiksi
abessiivi	riehunnatta	riehunnoitta
instruktiivi	–	riehunnoin
komitatiivi	–	riehuntoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	riehunna-
vahva vartalo	riehunta-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. riehuminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

riehunta Kielitoimiston sanakirjassa