hoen

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä hokea

Hollanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

hoen n. (monikko hoenders, hoenderen tai hoenden)

  1. (yleisesti) mikä tahansa kanalintujen lahkoon (Galliformes) kuuluva lintulaji tai semmoisen yksilö
  2. (erityisesti) kesykana (Gallus gallus domesticus) tai sen yksilö
  3. (metsästys) peltopyy

Ääntäminen

muokkaa
Tavutus
muokkaa
  • tavutus: hoen

Etymologia

muokkaa
  • keskihollannin sanasta hoen < muinaishollannin sanasta *huon < germaanisen kantakielen sanasta *hōną

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa
Rinnakkaismuodot
muokkaa

Keskihollanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

hoen n.

  1. kana

hoen f. (monikko hoenau)

  1. ilo, iloisuus, hilpeys
  2. eloisuus, eläväisyys

Ääntäminen

muokkaa
  • (pohjoismurteissa) /hoːɨ̯n/
  • (etelämurteissa) /hɔi̯n/

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Substantiivi

muokkaa

hoen

  1. aspiroitu muoto sanasta oen