iloisuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaailoisuus (40)
- se, että joku on iloinen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈilo/
- tavutus: i‧loi‧suus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | iloisuus | iloisuudet |
genetiivi | iloisuuden | iloisuuksien |
partitiivi | iloisuutta | iloisuuksia |
akkusatiivi | iloisuus; iloisuuden |
iloisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | iloisuudessa | iloisuuksissa |
elatiivi | iloisuudesta | iloisuuksista |
illatiivi | iloisuuteen | iloisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | iloisuudella | iloisuuksilla |
ablatiivi | iloisuudelta | iloisuuksilta |
allatiivi | iloisuudelle | iloisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | iloisuutena | iloisuuksina |
translatiivi | iloisuudeksi | iloisuuksiksi |
abessiivi | iloisuudetta | iloisuuksitta |
instruktiivi | – | iloisuuksin |
komitatiivi | – | iloisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | iloisuude- | |
vahva vartalo | iloisuute- | |
konsonantti- vartalo |
iloisuut- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. se että joku on iloinen
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- iloisuus Kielitoimiston sanakirjassa