eloisuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaeloisuus (40)
- se, että on eloisa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈeloi̯suːs/
- tavutus: e‧loi‧suus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | eloisuus | eloisuudet |
genetiivi | eloisuuden | eloisuuksien |
partitiivi | eloisuutta | eloisuuksia |
akkusatiivi | eloisuus; eloisuuden |
eloisuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | eloisuudessa | eloisuuksissa |
elatiivi | eloisuudesta | eloisuuksista |
illatiivi | eloisuuteen | eloisuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | eloisuudella | eloisuuksilla |
ablatiivi | eloisuudelta | eloisuuksilta |
allatiivi | eloisuudelle | eloisuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | eloisuutena | eloisuuksina |
translatiivi | eloisuudeksi | eloisuuksiksi |
abessiivi | eloisuudetta | eloisuuksitta |
instruktiivi | – | eloisuuksin |
komitatiivi | – | eloisuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | eloisuude- | |
vahva vartalo | eloisuute- | |
konsonantti- vartalo |
eloisuut- |
Etymologia
muokkaasanan eloisa vartalosta elois- ja suffiksista -uus
Käännökset
muokkaa1. se, että on eloisa
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- eloisuus Kielitoimiston sanakirjassa