huikennella

Suomi

Verbi

huikennella (67-J) (taivutus[luo])

1. toimia suurellisesti tosiasioita vähätellen ikään kuin olisi tekemässä tai saavuttamassa jotakin huikeaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈhui̯kenˌnelːɑ/
• tavutus: hui‧ken‧nel‧la

Liittyvät sanat

• huikentelevainen
• huikentelevaisuus

Johdokset

• substantiivit: huikenteleminen, huikentelu

Aiheesta muualla

• huikennella Kielitoimiston sanakirjassa