huikentelu

Suomi

Substantiivi

huikentelu (2)

huikenteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈhui̯kenˌt̪elu/
tavutus: hui‧ken‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	huikentelu	huikentelut
genetiivi	huikentelun	huikentelujen huikenteluiden huikenteluitten
partitiivi	huikentelua	huikenteluita huikenteluja
akkusatiivi	huikentelu; huikentelun	huikentelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	huikentelussa	huikenteluissa
elatiivi	huikentelusta	huikenteluista
illatiivi	huikenteluun	huikenteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	huikentelulla	huikenteluilla
ablatiivi	huikentelulta	huikenteluilta
allatiivi	huikentelulle	huikenteluille
muut sijamuodot
essiivi	huikenteluna	huikenteluina
translatiivi	huikenteluksi	huikenteluiksi
abessiivi	huikentelutta	huikenteluitta
instruktiivi	–	huikenteluin
komitatiivi	–	huikenteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	huikentelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi huikennella ((vahva) vokaalivartalo huikentel|e-) + johdin -u

Käännökset

1. huikenteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

huikentelu Kielitoimiston sanakirjassa