Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

huikentelevaisuus (40)

  1. se, että on huikentelevainen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huikentelevaisuus huikentelevaisuudet
genetiivi huikentelevaisuuden huikentelevaisuuksien
partitiivi huikentelevaisuutta huikentelevaisuuksia
akkusatiivi huikentelevaisuus;
huikentelevaisuuden
huikentelevaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi huikentelevaisuudessa huikentelevaisuuksissa
elatiivi huikentelevaisuudesta huikentelevaisuuksista
illatiivi huikentelevaisuuteen huikentelevaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi huikentelevaisuudella huikentelevaisuuksilla
ablatiivi huikentelevaisuudelta huikentelevaisuuksilta
allatiivi huikentelevaisuudelle huikentelevaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi huikentelevaisuutena huikentelevaisuuksina
translatiivi huikentelevaisuudeksi huikentelevaisuuksiksi
abessiivi huikentelevaisuudetta huikentelevaisuuksitta
instruktiivi huikentelevaisuuksin
komitatiivi huikentelevaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo huikentelevaisuude-
vahva vartalo huikentelevaisuute-
konsonantti-
vartalo
huikentelevaisuut-

Etymologia muokkaa

sanan huikentelevainen vartalosta huikentelevais- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa