ikäihminen

Suomi

Substantiivi

ikäihminen (38) (monikko ikäihmiset)

1. (kiertoilmaus) vanha ihminen, vanhus

   Köyhyys koettelee Virossa erityisesti ikäihmisiä. (seura.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈikæˌihminen/
• tavutus: i‧kä‧ih‧mi‧nen

Etymologia

yhdyssana sanoista ikä ja ihminen

Käännökset

1. vanha ihminen, vanhus

englanti: elderly person, old person, aged person

ruotsi: gammal människa, äldre människa, åldring

Aiheesta muualla

• ikäihminen Kielitoimiston sanakirjassa