ikä

Katso myös: ika

Suomi

Substantiivi

ikä (10-D)

1. syntymähetkestä tai valmistus- tai muodostumishetkestä kulunut aika
2. kauanko jokin kestää

Ääntäminen

• IPA: /ˈikæ/
• tavutus: i‧kä

Taivutus

Lähde: http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielikello/merkit.html

Etymologia

Vanha ajanmitta. Vrt. ’vuotta’ merkitseviä sukukielten sanoja: saamen jakke, ersän ije, marin ì, ii̯, unkarin év.

Käännökset

1. syntymähetkestä tai valmistus- tai muodostumishetkestä kulunut aika

azeri: yaş englanti: age espanja: edad esperanto: aĝo inarinsaame: ahe indonesia: umur interlingua: etate italia: età f. kreikka: ηλικία pohjoissaame: ahki portugali: idade f.

puola: wiek m. ranska: âge m. romania: vârstă f. ruotsi: ålder saksa: Alter n. tšekki: věk m. turkki: yaş venäjä: возраст vepsä: igä viro: vanus, iga; elu

Liittyvät sanat

Johdokset

• ikään kuin, niin ikään
• adjektiivit: iäinen, iäkäs, iätön
• adverbit: ikinä, ikänä, iäti, iättä, vastikään, koht'ikään
• substantiivit: iäkkyys
• verbit: ikääntyä, iätä

Yhdyssanat

aikuisikä, avioitumisikä, elinikä, eläkeikä, eroamisikä, hakkuuikä, hedelmällisyysikä, ihmisikä, ikäero, ikähyvitys, ikäjakauma, ikäjakautuma, ikäjärjestys, ikäkausi, ikäkulu, ikäkuulo, ikälisä, ikäloppu, ikäluokitus, ikäluokka, ikämies, ikäneito, ikäosaaminen, ikäpolvi, ikäpuhemies, ikäraja, ikärakenne, ikärasismi, ikäryhmä, ikäsyrjintä, ikätoveri, ikävuosi, imemisikä, imeväisikä, iänmääritys, kasvuikä, kehitysikä, keski-ikä, kestoikä, kouluikä, kutsuntaikä, kyselyikä, käyttöikä, lapsuusikä, leikki-ikä, loppuikä, miehuusikä, murrosikä, naimaikä, nuoruusikä, oppivelvollisuusikä, poikaikä, rippikouluikä, satuikä, sikiöikä, suojaikä, synnytysikä, teini-ikä, tyttöikä, työikä, uhmaikä, ukkoikä, vanhuusikä, vauvaikä, virkaikä, vähimmäisikä, älykkyysikä

Idiomit

• iät ja ajat – kuvaa pitkää aikaa

Aiheesta muualla

• ikä Kielitoimiston sanakirjassa