imarrella

Suomi

Verbi

imarrella (67-K) (taivutus[luo])

1. lausua liioiteltuja kohteliaisuuksia, kehua vedoten jonkun turhamaisuuteen tai itserakkauteen

Ääntäminen

• IPA: /ˈimɑrˌrelːɑˣ/
• tavutus: i‧mar‧rel‧la

Käännökset

1. lausua liioiteltuja kohteliaisuuksia

englanti: flatter, compliment, adulate

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: imarteleminen, imartelu

Aiheesta muualla

• imarrella Kielitoimiston sanakirjassa