imarrella

SuomiMuokkaa

VerbiMuokkaa

imarrella (67-K) (taivutus [luo])

  1. lausua liioiteltuja kohteliaisuuksia, kehua vedoten jonkun turhamaisuuteen tai itserakkauteen

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈimɑrˌrelːɑˣ/
  • tavutus: i‧mar‧rel‧la

EtymologiaMuokkaa

Johan Frosteruksen käyttöön ottama uudissana[1]

KäännöksetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 430–476. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.