imarteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaimarteleminen (38)
- teonnimi verbistä imarrella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | imarteleminen | imartelemiset |
| genetiivi | imartelemisen | imartelemisten imartelemisien |
| partitiivi | imartelemista | imartelemisia |
| akkusatiivi | imarteleminen; imartelemisen |
imartelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | imartelemisessa | imartelemisissa |
| elatiivi | imartelemisesta | imartelemisista |
| illatiivi | imartelemiseen | imartelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | imartelemisella | imartelemisilla |
| ablatiivi | imartelemiselta | imartelemisilta |
| allatiivi | imartelemiselle | imartelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | imartelemisena (imartelemisna) |
imartelemisina |
| translatiivi | imartelemiseksi | imartelemisiksi |
| abessiivi | imartelemisetta | imartelemisitta |
| instruktiivi | – | imartelemisin |
| komitatiivi | – | imartelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | imartelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
imartelemis- | |