irstailla

Suomi

Verbi

irstailla (67) (taivutus[luo])

1. käyttäytyä epäsiveellisesti

Ääntäminen

• IPA: /ˈirst̪ɑi̯lːɑˣ/
• tavutus: irs‧tail‧la

Etymologia

• johdos verbistä irstas (vokaalivartalo irsta|a- + johdin -il:ile- + verbintunnus -la)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: irstaileminen, irstailija, irstailu

Aiheesta muualla

• irstailla Kielitoimiston sanakirjassa