irstailija
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaairstailija (12)
- henkilö, joka irstailee
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈirst̪ɑi̯ˌlijɑ/
- tavutus: irs‧tai‧li‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | irstailija | irstailijat |
| genetiivi | irstailijan | irstailijoiden irstailijoitten (irstailijain) |
| partitiivi | irstailijaa | irstailijoita |
| akkusatiivi | irstailija; irstailijan |
irstailijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | irstailijassa | irstailijoissa |
| elatiivi | irstailijasta | irstailijoista |
| illatiivi | irstailijaan | irstailijoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | irstailijalla | irstailijoilla |
| ablatiivi | irstailijalta | irstailijoilta |
| allatiivi | irstailijalle | irstailijoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | irstailijana | irstailijoina |
| translatiivi | irstailijaksi | irstailijoiksi |
| abessiivi | irstailijatta | irstailijoitta |
| instruktiivi | – | irstailijoin |
| komitatiivi | – | irstailijoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | irstailija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka irstailee
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- irstailija Kielitoimiston sanakirjassa